3.9.2018

RAKAS MERI



Jos mietin loputtomiin sitä mitä voisin kirjoittaa ilman, että kirjoitan niitä asioita ylös - tästä ei tulis mitään.

Joten kevyt lasku, kuten ne sanoi aina koulussa ensimmäisellä viikolla lomalta palattua.
Kevyt aihe tää ei ole mutta sopii hyvin mun ajatuksenjuoksuun ja siihen, mitä haluaisin näiden sivujen olevan ja kertovan.
Nimenomaan sivun, ei blogin. Tää on oikeastaan projekti ilman määränpäätä.


On yksi saari, jossa meidän isä käy perheineen veneellään ja pistin eilen mun veljelle viestin jos se viitsisi kerätä mulle lasia sieltä yhdeltä rannalta seuraavan kerran kun ne menee sinne. No, se lähti sinne itsekseen vielä samana iltana ja tarjosin sille myöhemmin kakkukahvit vaivanpalkaksi.

Oon käynyt siellä saarella viimeksi kolme vuotta sitten, oli elokuu ja olin pyörinyt Allanin kanssa koko kesän. Sama viikonloppu, jolloin oli sen ystävien häät minne se ei kuitenkaan uskaltanut pyytää mua avecikseen. Kävin sen kanssa silti ostamassa (valitsemassa) kauluspaidan sinne mikä sillä on edelleen kaapissaan.

Hyppäsin veneeseen ja lähdin seikkailuun. Se oli kai halu päästä kokemaan jotain, mitä oli kokenut joskus aikaisemmin sillä olin käynyt siellä saaressa viimeksi paljon nuorempana. Mutta se, miten eilen etsittyäni ideoita ranta-aiheiseen mobileen saa mut muistamaan että siellä rannalla on lasia - on jotenkin samaan aikaan naurettavaa ja tosi surullista. 

Mietin miksi meressä on asioita, mitkä ei sinne kuulu?

Meressä roskat voivat kellua pinnalla, vajota syvempiin vesikerroksiin tai pohjalle, kulkeutua virtausten mukana pitkiäkin matkoja, huuhtoutua rannalle, tai pahimmassa tapauksessa päätyä osaksi ravintoverkkoa.

Suuri osa roskista hajoaa meriympäristössä hyvin hitaasti tai ei ollenkaan, kuten esimerkiksi muovi, metalli ja lasi. - Syke



Mennyt kesä on avannut mun silmiä ihan uudella tapaa, varmaan kun matkustin Venäjälle ja näin miten roskia vaan jätettiin luontoon. Oksissa roikkui kanistereita ja kaikki sellainen, minkä itse on tottunut kantamaan roskikseen, oli vaan jätetty sinne tänne.
Oli myös yksi metsän keskellä oleva pommisuoja tai vastaava, minne oli tiputettu monien tonnien edestä roskaa. Mietin mikä siihen vie? Oman onnensa nojassa oleva paikka eikä ristin sielua missään joten sinne voi vaan piilottaa mitä huvittaa?  Piilottaa kyllä mutta ei ne sieltä mihinkään häviä.

Ei ollut myöskään tarkoitus alleviivata sitä, että kävin juuri naapurimaassa tän toteamassa mutta siellä se oikein hyppäsi silmille.

Kysymyksiä virtaa mielessä ja niitä virtaa päivittäin kaikissa omissa valinnoissa.
Haaveissa.
Kaikessa mitä teen.
Se on vienyt mukanaan enkä pysty pysähtymään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

ask / comment / say hi