19.9.2018

Kuulumiset

Istuskelen hissukseen olohuoneessa ja kuuntelen ulkona riehuvaa sadetta. Sateen ansiosta sienisaalis oli eilen runsas eikä riittänyt kädetkään keräämään kaikkea mitä näki.

Nyt on muutenkin myrskynnyt ja satanut ja yksi ilta seurasin pimeässä makuuhuoneessa, miten merellä salamoi.
Mun veli tulee kohta kylään ja mietin vaan, onko se varannut mukaansa sateenvarjon koska

-- tähän asti pääsin maanantaina kunnes oveen koputettiin. Ei sillä sateenvarjoa ollut mutta bussipysäkillä oli joku ystävällinen paikallinen tarjonnut kyydin joten se pääsi ihan meidän kotiovelle saakka.



Mun mielessä on pyörinyt yksi ja ainut asia: VAUVA. Silitän mahaani ja tuumailen. Tänään saatiin puitua koko nimi kasaan, kun meillä oli ollut pitkään vain etunimi valmiina. Sen lisäksi sain mietittyä tarjoilut nimijuhlaan, mikä on mahdollisesti joulukuun alkupuolella. Mitään, kun ei voi vielä luvata. On hyvä silti miettiä näitä ja valmistautua väsyttäviin päiviin sekä öihin. Mahdollisesti viikkoihin. Ja sitten huomata, että mulla on vihkossa tänään kirjoittamani muistiinpanot niistä tarjoiluista koska aivot on sen verran surkastuneet ja kasassa kaikesta valvomisesta että kuulen vaan pelkkää suhinaa.


Nyt oon nukkunut kuin pieni lapsi. Hyvin ja sikeästi ja se on ollut ihanaa.

Ava nukkuu omassa huoneessaan ja sen unenlaatu parani kertaheitolla sinne siirtämisen jälkeen. Levoton nukkuja kolisteli aiemmin pinnasängyn pinnoja vasten ja sen kuuntelu parin metrin päässä tuntui pitävän hereillä. Sitten kun jäät hereille, et saa helposti enään unta ja sama kierre jatkuu niin pitkään kuin keksit jotain. Väsyneenä ei aina jaksa tarttua asioihin yhtä reippaasti kuin yleensä. Mutta sitä on vanhemmuus. Etanavauhtia edetään.


Ei olla ostettu meidän vauvalle oikein mitään koska meiltä löytyy valmiina niin paljon.





Tärkeintä on lämmin syli ja kaikki se huomio ja rakkaus, mitä voi toiselle antaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

ask / comment / say hi