19.9.2018

Kuulumiset

Istuskelen hissukseen olohuoneessa ja kuuntelen ulkona riehuvaa sadetta. Sateen ansiosta sienisaalis oli eilen runsas eikä riittänyt kädetkään keräämään kaikkea mitä näki.

Nyt on muutenkin myrskynnyt ja satanut ja yksi ilta seurasin pimeässä makuuhuoneessa, miten merellä salamoi.
Mun veli tulee kohta kylään ja mietin vaan, onko se varannut mukaansa sateenvarjon koska

-- tähän asti pääsin maanantaina kunnes oveen koputettiin. Ei sillä sateenvarjoa ollut mutta bussipysäkillä oli joku ystävällinen paikallinen tarjonnut kyydin joten se pääsi ihan meidän kotiovelle saakka.



Mun mielessä on pyörinyt yksi ja ainut asia: VAUVA. Silitän mahaani ja tuumailen. Tänään saatiin puitua koko nimi kasaan, kun meillä oli ollut pitkään vain etunimi valmiina. Sen lisäksi sain mietittyä tarjoilut nimijuhlaan, mikä on mahdollisesti joulukuun alkupuolella. Mitään, kun ei voi vielä luvata. On hyvä silti miettiä näitä ja valmistautua väsyttäviin päiviin sekä öihin. Mahdollisesti viikkoihin. Ja sitten huomata, että mulla on vihkossa tänään kirjoittamani muistiinpanot niistä tarjoiluista koska aivot on sen verran surkastuneet ja kasassa kaikesta valvomisesta että kuulen vaan pelkkää suhinaa.


Nyt oon nukkunut kuin pieni lapsi. Hyvin ja sikeästi ja se on ollut ihanaa.

Ava nukkuu omassa huoneessaan ja sen unenlaatu parani kertaheitolla sinne siirtämisen jälkeen. Levoton nukkuja kolisteli aiemmin pinnasängyn pinnoja vasten ja sen kuuntelu parin metrin päässä tuntui pitävän hereillä. Sitten kun jäät hereille, et saa helposti enään unta ja sama kierre jatkuu niin pitkään kuin keksit jotain. Väsyneenä ei aina jaksa tarttua asioihin yhtä reippaasti kuin yleensä. Mutta sitä on vanhemmuus. Etanavauhtia edetään.


Ei olla ostettu meidän vauvalle oikein mitään koska meiltä löytyy valmiina niin paljon.

Sitteri.
Kaikenlaisia vilttejä, huopia, alustoja lattialle.
Kosteussuojia vaikka niitä saisi olla enemmän.
Jopa paketti rintaliivinsuojuksia.
Rintakumit vaikka tartteisin pienemmät. Rintapumppu löytyy myös.
Hoitolaukku, se päivitetty versio kangaskassista. Ne isot veskat joita äidit kiikuttaa mukanaan ostoskeskuksissa on jotenkin jäätäviä. Mietin aina mitä ne kantaa mukanaan niin isossa kassissa minne mahtuisi mun koko elämä.
Kosmetiikkaa kuten perusvoide, puhdistusaine, vanupuikot, sinkkivoide.
Vaippoja pitää ostaa.
Harsoja on ja niitä ajattelin vielä värjätä sienillä sekä jäkälillä ihan vaan testiksi.
Jotain askartelussa olleita lakanoita, joita ajattelin ommella vaipanvaihtoalustan päälle suojiksi (ne froteiset, mitä meillä on - on ihan kulahtaneita ja kamalia).
Sitten on peppupyyhkeitä! Niin tärkeitä.
Ainoat vaatteet, mitä oon ostanut: kirpparilta. Ihan hullua ostaa uutta ja kallista, kun ne on päällä vaan pienen hetken. Mutta nimenomaan kietaisubodeja ja puolipotkuhousuja. Keep it simple.
Oon myös neulonut pipoja, tumppuja ja kaikkea mitä oon keksinyt ja ainakin 50% oon saanut tehtyä loppuun.
Meillä on myös ihana rottinkikehto, kiitos Mirellan!
Amme meillä on myös mutta vastasyntyneen kanssa on kiva käydä vaan suihkussa.

En keksi muuta tärkeää. Tietysti talvivauvalla on oltava uusi kulkupeli, johon sisarus mahtuu mukaan ja oonkin miettinyt Oran Landeja.
Oon katsonut niitä vähän väliä mutta ostan varmaan vasta, kun ollaan päästy kotiin sairaalalta.
Nää myös mielellään käytettynä.
Sitten sinne tarvitsee lämpöpussin ja talvikeleihin sopiva vaunuverho meiltä löytyykin.
Kaikenlaisia talvivaatteita ja asusteita on myös mutta nekin päivitän vielä myöhemmin.




Tärkeintä on lämmin syli ja kaikki se huomio ja rakkaus, mitä voi toiselle antaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

ask / comment / say hi