4.9.2018

SEN SAMAN MEREN RANNALLA


Muutettiin heinäkuun vaihteessa uuteen osoitteeseen taloon meren rannalla.
Kun viimeksi näin mun äidin, se sanoi ettei siitä olis tähän samaan.
On niin hiljaista ja rauhallista ja meillä on vain yksi naapuri tässä talon vieressä.

Nyt on myös tosi pimeää iltaisin ja öisin mikä on musta jotenkin tunnelmallista.
Viikonloppuisin saattaa kuulla jostain lähistöltä kaikuvaa musiikkia, kun mökki-ihmiset istuskelee iltaa yömyöhään.

On kettuja, käärmeitä, kaikenlaisia vesilintuja ja ötököitä.

Se hellejakso oli aika shokki kaikkien hyönteisten suhteen vaikka samalla jonkinlaista siedätyshoitoa ja hyväksymistä. Huidottiin monet illat ennen nukkumaanmenoa hyttysiä ja paarmoista sai hyviä kalasyöttejä. Punkkeja on edelleen ja tosi veemäisiä hirvikärpäsiä.

Mun isä asuu viereisessä kylässä jossa oon viettänyt osan lapsuudestani. Tää on juuri sellainen paikka missä haluaisin lapseni kasvattaa.

Välillä kun mietin, että oonko vähän hullu niin tajuan että en ole yksin. Mun miehen täytyy olla samanlainen hullu, kun se ehdotti tänne muuttamista ilman että oli edes käynyt täällä ennakkoon. Lähin kauppa on sellainen pienempi Sale ja se on 6-7km päässä.

Sen mukaan siis eletään, ettei kaikkea ole lähellä.
Se on se juju, johon paneudun myöhemmin paremmin.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

ask / comment / say hi