6.9.2018

Silloin heinäkuussa


Oli joku poikkeuksellisen hillitty kesäpäivä sen kaiken helteen keskellä, kun kävelin etsimässä mesiangervoja pihapiiristä. Totesin olevani viikon myöhässä koska ne olikin nuupahtaneita ja kellastuneita, eikä niistä ollut enään mihinkään. Rantakaislikossa oli osmankäämejä, jotka muistuttaa mummon koristeversioista isossa maljakossa olohuoneen nurkalla joskus tosi kauan aikaa sitten. Osmankäämit säilyy maljakossa tosi pitkään sellaisenaan ja nyt viikkojen jälkeen niille on räjähtänyt valkoinen tukka.

Ajan kaupunkiin ostamaan täydennystä kimppuuni ja Allanin rintaneulaan, jonka sidon kun pääsen takaisin kotiin. Poikkean sitä ennen kuitenkin uimaan ja saan olla ihan rauhassa vilvoittelemassa tyynessä meressä katsellen taivasta joka enteilee sadetta.

Olin suunnitellut etukäteen, että menisin kampaajalle ja meikattavaksi mutta tuttuun tapaani haluankin pärjätä itse, enkä tuhlaa rahojani. Pistän läjän vahaa hiuksiini, sidon ne niskaan nutturalle ja meikkaan itselleni ominaiseen tapaan.

Se aamu on sujunut hyvin siihen asti ja Avakin oli nukahtanut mun uimareissun aikana vaikka kello ei ollut silloin vielä mitään. Silitän vaatteet joista maksoin yhteensä alle kymmenen euroa. Mun mekko on juuri sellainen kuin mitä olin ajatellut. Koristeellinen kaapu jossa mahan kanssa ei käy ahtaaksi. Kengät kaivettiin kaapista koska uusille ei tuntunut olevan tarvetta.

Istutaan autoon ja ajetaan mun siskolle jolle jätetään lapsi siksi aikaa, kun käydään vihittävänä. Se oli nopea toimitus jonka jälkeen päätetään minne mennään. Ei haluttu tälle päivälle muita kun todistajat koska juhlia voi myöhemmin paremmalla ajalla. Käydään kokeilemassa ravintolaa, jonka terassi odottaa tyhjänä ja jossa vietetään seuraava tunti hyvän ruoan ja juoman parissa. Vedin lautasellisen suolaisia tapaksia, oliiveja ja juustoja ja aina silloin tällöin sataa ripotteli vettä niskaan.

Ennen kotiin menemistä etsittiin sopiva rantakallio muutamaa kuvaa varten ja paikallaan poseeraamisesta huvittavan teki sen, kun Ava kärräsi rattaitaan kohti rantaviivaa. Joku toisella rannalla sai varmaan hyvät naurut. Me saatiin toisemme. Tai oikeastaan mä sain mun miehen sukunimen koska mikään muu ei juuri muuttunut. Ehkä se ettei tarvitse olla enään mikään tylsä tyttöystävä.

Nyt keräilen ideoita juhliin, joihin haluaisin tehdä niin paljon itse kun vaan voin.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

ask / comment / say hi