20.9.2018

Synnytykseen valmistautuminen

Oon halunnut kirjoittaa tästä aiheesta jo pitkään mutta huomaan paikkaavani sen aina jollain muulla. Tähän mukaan tulee väistämättä kokemuksia aikaisemmasta synnytyksestä ja sen alkamisesta.


Nyt on meneillään 34.raskausviikko.


___


Kun synnytys lähestyi silloin ensimmäisellä kerralla, neuvolassa kysyttiin jo hyvissä ajoin minkälaiset mun fiilikset on ja sain kehuja silloisesta rennosta asenteesta. Sanoin, että odotan synnytystä mutta en voi valmistautua siihen ennalta mitenkään.

Luin pari synnytyskertomusta mutta en halunnut osallistua synnytysvalmennukseen tai vastaavaan. Ajattelin, että löydän netistä kaiken tiedon mitä haluan tietää ja koen tarpeelliseksi.
Sitten koitti päivä, kun synnytin ja olin ihan pihalla.



Virhe minkä tein oli etten valmistautunut siihen kipuun milläänlailla ja se jännittäminen ja hengittämättä jättäminen lamauttavan supistuksen aikana teki kaikesta sietämätöntä.

Toinen virhe oli se, etten kysynyt tarpeeksi ajoissa sisätutkimusta tai mitään tilanteen katsausta koska se olisi saattanut vaikuttaa kivunlievitykseen ja kaikkeen miten siitä edettiin. Tuntui etten ollut kartalla siitä mitä tapahtuu mutta oon jälkeenpäin todennut ettei ollut sairaalan henkilökuntakaan.


___


Olin tullut synnytyssairaalaan aamupäivällä, kun en ollut saanut kunnolla unta. Mua oli pitkin yötä supistellut ja aamulla niiden harvetessa, merkkasin niitä paperille ylös ja kävin lämpimässä suihkussa. Soitin Kemiin, että nyt mä tulen synnyttämään. Siellä sisätutkimuksen tehnyt kätilö ilmoitti etten ole kuin 2,5cm auki mutta voin jäädä paikan päälle katsomaan miten se siitä etenee. Olin siitä jo pettynyt. Olin ajatellut, että nyt tapahtuu ja rytinällä mutta siitä seurasi hidas ja pitkä avautumisvaihe.


Kävelin portaita, mun selkään sidottiin kuumavesipullo, loikoilin ammeessa ja kokeilin ilokaasua. Mistään ei ollut apua mutta liikkeellä oleminen sai kun saikin supistukset harvenemaan. Kipu myös koveni kuten kuuluukin. Muistan kun en tiennyt missä asennossa mun on hyvä olla ja purin hammasta yhteen ja kyynelehdin. Kätilöt ei kuitenkaan ollut vakuuttuneita mun kivuista koska "en näyttänyt niitä kunnolla" vaan ne Allania kotiin patistaessa ehdottivat, että mä olisin myös lähtenyt vielä kotiin. Sanoin että jään ja se oli hyvä päätös. Sain soittaa Allanin takaisin parin tunnin kuluttua.


___



Poltot alaselässä ja vatsassa voimistuivat ja juttelin mun kanssa samassa huoneessa olevan naisen kanssa samalla, kun molemmat vaikerteli kivusta. Seinällä oli kello mitä tuijotin kun supistus tuli ja meni. Minuutti, kaksi. Kierähdin aina kyljeltä toiselle ja nousin välillä ylös. Mikään ei ollut hyvä. Sitten kävelin kätilöiden taukotilaan ja sanoin, että nyt supistelee niin tiheästi, että järki menee. Sain siihen tylyn vastauksen, että jos en ole auki sen enempää kuin aiemmin, mun pitäisi yrittää nukkua.

Mutta päinvastoin, synnytys oli käynnissä ja kätilö sai kutsua lääkärin paikalle. Olin 5cm auki ja hetkessä 7cm. En muista enään tässä vaiheessa oliko se salissa vai siinä huoneessa. Siinä meni mun mahdollisuus saada epiduraali minkä olin toivonut aiemmin. Sain sen sijaan spinaalin joka vei kaikki kivut pois kertaheitolla ja samoin tunnon, mikä ei ollut hyvä ponnistusvaiheen nojalla.



___



Oon jälkikäteen spekuloinut sitä, olisinko synnyttänyt Avan nopeammin ja luomusti mutta se hetki saliin siirtymisen jälkeen vaati sen että saan jonkun kivunlievityksen jotta jaksan eteenpäin. Mullehan kävi niin, että spinaalista loppui teho 1,5h ponnistusvaiheen jälkeen eli kivut ja poltot palasi takaisin jonka jälkeen kahden ponnistuksen jälkeen Ava saatiin tähän maailmaan.

On muuten aika häijy tunne, kun sä tunnet että nyt se syntyy. Ja se sama tunne oli myös ennen sitä spinaalin laittoa minkä takia oon varmaan jäänyt miettimään näitä. Mutta se meni miten meni ja nyt kun tiedän mitä se voi olla, tiedän missä asioissa voin koittaa selvitä paremmin.



___


Oon edelleen sitä mieltä ettei synnytykseen voi valmistautua täydellisesti koska sen kulkuun ei voi vaikuttaa etukäteen. Silloin eletään sekuntien ja minuuttien mukaan hetki kerrallaan. En siis mene tälläkään kertaan synnytysvalmennukseen vaan imen itseeni sen tiedon minkä koen tarpeelliseksi.

Mulle epävarmuuden tuottaa se jos en tiedä missä mennään tai se ettei kukaan kuuntele.

Nyt kun oon tässä tilanteessa toistamiseen, tuntuu ettei neuvolassakaan kysytä mitään mitä ajattelen tulevasta synnytyksestä koska en ole enään ensikertalainen. Tai tällainen tunne mulle jäi viime kerrasta, kun käytiin samat rutiinit vaan läpi ja odotin vaan koska puhutaan synnytyksestä ja mun odotuksesta ja toiveista ja asioista jotka tuntuu tässä vaiheessa tosi tärkeältä.

Kuten mun kokemuksesta voisi päätellä, kiirehdin kun menin synnärille heti aamusta. Olisin pärjännyt kotona vielä monet tunnit ja varmaan edistänyt avautumisvaiheen kulkua puuhailemalla kaikkea ihan normaalisti. Kuka tietää. Mutta nyt jos tuleva synnytys alkaa yhtään samalla tavalla tiedän, ettei mun tarvitse kiirehtiä vaan riittää että keskityn siihen mitä sillä hetkellä tapahtuu ja kuuntelen mun kehoa.

Iltaisin meditoiminen voisi auttaa.


Tärkeintä olisi, että luottaisin itseeni.
Kokeilen niitä asentoja missä on hyvä olla.
Ehkä teen jonkun hyvän soittolistan ja jos haluan rauhaa, haen sitä.
Ei pitäisi pelätä tai antaa kivulle valtaa eikä varsinkaan lakata hengittämästä.
Ehkä pitäisi keksiä joku ajatusleikki miten supistuksen alkaessa mun päälle vyöryy aalto ja mun pitää koittaa hengittää rauhallisesti, että selviän siitä aallosta.
Ja sitten liikkeellä olo. Se on aina parempi kuin makuuasento.
Joku kosketus mikä rauhoittaa tai pistän Allanin hieromaan.

Ei se, että keskityn vaan kipuun koska se on ihan vihoviimeinen asia mitä tehdä.
Sitten koittaa vaikeat ajat.


___



Oon myös sen verran utelias, että mua kiinnostaa lääkkeetön kivunlievitys synnytyksessä kuten Tens-laite. Pitäisi varmaan ens kuun aikana tilata viimeistään tai kysyä löytyykö näitä valmiina sairaalasta.

"TENS on vähitellen yleistynyt synnytyksen lääkkeettömänä kivunlievityskeinona. Käteen sopivasta laitteesta säädetään tehoja, ja vaikutus tuntuu selkään kiinnitettävien neljän geelipintaisen “lätkän” kautta tulevana värähtelynä. Sähköimpulssit helpottavat supistuskipua ja rentoutumista etenkin synnytyksen alkuvaiheessa." -jaga.fi


___

Nyt, kun mä kävin tätä asiaa läpi mulla on tosi voimaantunut olo. Sellainen jopa, että on mahtavaa päästä synnyttämään. Toisena hetkenä ajattelen ihan päinvastoin mutta näin tää ihmismieli toimii.


Kiitos jos luit tai sait tästä jotain irti. Kaikille synnytys on aina omanlaisensa kokemus ja puhun itsekin täällä vaan omasta näkökulmasta ja tunteesta. Yksi hyvä sivu epäselvien sanojen oikomiseen tai aiheesta lisää lukemiseen: aktiivinen synnytys






2 kommenttia:

  1. Maria Nordin kirjoitti Kotitalouskriisi-blogiinsa useamman postauksen raskaudesta ja synnytyksestä, mm. että häntä auttoi, kun supistuksia ajatteli vähän niinkuin ”aaltoina”. Kannattaa lukea, jos löytyisi sieltä jotain vinkkejä! Onnea synnytykseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! oon jotain juttuja käynytkin noukkimassa Marian jutuista tän raskauden ohella.

      Poista

ask / comment / say hi