12.11.2018

Synnytys ja sen jälkeen

Mikä hassu sattuma, että sinä iltana kun pakattiin yhdessä tavaroita valmiiksi
synnytystä varten - oli seuraavana aamuna lähtö.

Vielä samana iltana kello 18:18 syntyi meidän poika.

En ole lukenut mitä synnytyksen kestoksi ollaan merkitty mutta jotain 14 tunnin luokkaa
sen täytyy olla.
Synnytys, joka jäi mun kohdalla viimeiseksi ja ihan hyvällä mä sitä mietinkin vaikka ei se
mitään helppoa tälläkään kerralla ollut.
Avautumisvaihe oli piinaava ja taas niin pitkä mutta kaikki tapahtui niin luonnollisesti eikä tarvinnut oksitosiinitippaakaan avuksi.

Ja se, että paikat säilyi ehjänä eikä mitään vaurioita ole saatika niitä tikkejä tällä kertaa, palautuminen lähti paljon paremmin käyntiin.
Olin pystynyt ennakkoon vähän aavistelemaankin, että pääsisin nyt helpommalla ja
se johtuu ihan vaan siitä, että jaksoin loppuun asti olla niin aktiivinen.
Se, että ravasin sammaleiden päällä etsimässä suppilovahveroita vielä viikoilla 34-37
oli myös hyvä juttu.
Iltaa kohden oli selkä hieman hellänä mutta sen kummempia kipuja ei ollut eikä tullut.

Koko kuukausi ennen lastettua aikaa olin saanut siivoushepuleita ja jynssännyt asuntoa
lattiasta kattoon. Painatin kankaita, haravoin, kävin kävelyillä ja juoksin ("juoksin") esikoisen perässä.

Viimeinen viikko raskaana meni niissä tunnelmissa, että enään ei mene kauaa.
Ei voi mennä jos olo on sellainen. Turhautunut ja paksu.
Hitto ne viimeiset viikot oli hankalimmat koko raskaudessa.

Tää toinen synnytys alkoi myös säännöllisillä supistuksilla yöaikaan enkä saanut sen jälkeen nukuttua. Siitä se sitten eteni synnytykseen saakka. Rv38+3, ne mietti ja tuumasi ettei vauva välttämättä vielä synny ja mullekin tuli sellainen epätoivoinen olo.
Että jos on niin kipeitä supistuksia ja ne vaan loppuisikin niin miten sitä jaksaa edes hyväksyä, että ei vielä.

Onneksi oli sen aika. Helpottaa ajatuskin ettei tarvitse olla enään raskaana vaikka ei siinä tökkinyt mikään muu kuin noi viimeiset viikot. Muuten on niin voimaantunut olo, että sai taas tollaisen kokemuksen elää.

Jos joku on nähnyt sen Volkkari-mainoksen, missä ajetaan mutkikasta mökkitietä niin se on sama tie mikä vie meille. Kun aloin kirjoittamaan tätä tekstiä, istuin autoon ja samalla kun sain pitää läppäristäni kiinni tuntui kun olisin joku rallikuskin tiedonantaja. Nyt ollaan Kotkassa asioilla. Minä, Allan ja vauva ja Ava on Heinolassa mummolassa.

__


Päästiin sairaalasta kotiin 2vrk kuluttua synnytyksestä ja kotona kaikki on lähtenyt rullaamaan hyvin. Väsyneesti mutta hyvin. Viime viikolla meillä oli lähes joka päivä vieraita ja tulevana perjantaina meinasin jo suunnata kaverin bändin keikalle mutta vielä jännittää, miten vauva huolii pullon vai huoliiko lainkaan. Imetys on ollut myös paljon helpompaa, ei ongelmia sen suhteen mutta noi maratonimetykset on meinannut viedä mun järjen iltaisin.

__

Mutta meidän poika on ihana. Lämmin pieni käärö jota nuuhkuttelen onneissani.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

ask / comment / say hi