1.1.2019

Kysymykset 1/3




Mitä ajattelet lisääntymisestä ja lapsista? 
Onko äitiys ollut sulle ns. helppo valinta?

Lapset on ihania ja ne on antanut tosi paljon. Ne on myös kovaa työtä.

Äitiys on ollut mulle aina tosi tietoinen valinta, että sitten joskus.
Sitten joskus pitämättä itseäni kuitenkaan ikinä kovin äiti-ihmisenä minkälaiseksi muovauduin vasta omien lapsieni myötä.

Vanhemmuus ei ollut aina ensimmäisenä mielessä koska elämä oli vauhdikasta ja moni asia tosi epävarmaa.
Ja koska vanhemmuus ei ollut ajankohtaista, en myöskään ymmärtänyt siitä mitään tai ollut suoraan sanottuna kiinnostunut koko aiheesta.
Ainut tuttu, kenellä oli lapsia oli mun sisko ja se oli myös ainoa väylä tutustua lapsiin.
Ajattelin silloinkin etten osaa olla lasten kanssa vaikka siskonpoikien kanssa oli aina helppo olla.
Jopa raskausajalla aristelin lapsien kanssa olemista, kun luulin että nyt multa odotetaan jotain supervoimia tai mun läpi näkee etten pääse siihen lasten maailmaan mukaan.



Oon silti ajatellut aina, että haluan lapsia jossain vaiheessa elämää mutta ajattelin myös silloin kun niitä ei vielä ollut, että siihen väliin aikaa ennen heitä tulee vielä kaikkea muuta.


Työjuttuja, menestystä ja vuosia saman kumppanin kanssa.
Ehkä maailman tutkiskelua ja ihmettelyä ihan vaan kaksin.
Jotain tasapainoa ja vakautta raha-asioissa.

Mikään näistä ei käynyt toteen.

Nyt en edes ymmärrä tota ajatusmallia. Toi ajatusmalli on jossain määrin myös tosi täydellisen oloinen. Sellainen vakaa.

Rakennettiin meidän perhe niin epävakaalle alustalle ja seisotaan siinä yhdessä jalat maassa katse eteenpäin. Ei ole ollut helppoa mutta ei ole ollut tylsääkään.

Olin sellaisessa vaiheessa elämää, kun en tiennyt mihin mennä ja mitä pitäisi tehdä.

Ei ollut kulunut vuottakaan, kun olin lähtenyt mun neljä vuotta kestäneestä työsuhteesta, muuttanut toiseen kaupunkiin, opiskellut jotain mistä pidin ja aloittanut siinä samassa uuden suhteen.
Kaikkea uutta oli tapahtunut paljon lyhyen ajan sisällä ja se sai varmaan pyörät pyörimään.
Alettiin puhumaan perheenlisäyksestä ja jos ei oltaisi oltu yhtä varmoja silloin, ei oltaisi nyt kahden lapsen vanhempia.


Nää viimeiset vuodet on ollut mulle tosi tärkeitä ja lapset on tehnyt musta paljon tasapainoisemman ihmisen.
Se johtuu varmaan siitä, etten enään ajattele vain
itseäni (tai tällä hetkellä juuri ollenkaan) sillä lapset on etusijalla.

En kuitenkaan pidä lapsia esteenä edetä niissä omissa jutuissa ja haaveissa vaan ne jopa jossain määrin antaa uusia näkökulmia elämään ja arvoihin.

Oikeastaan oon saanut kotona ollessani aikaa miettiä, mitä voisin tehdä sitten kun kotoa lähteminen on taas ajankohtaista.
Ajattelen myös, että lasten aika on nyt ja niin kauan kun asia on niin, se on niin ja siten edetään.

En suunnittele tulevaisuutta paitsi sen verran, että ollaan alettu säästämään omaa taloa varten.
Kaikki muu olkoon vasta edessäpäin sillä nyt eletään täysillä tätä hetkeä.
Näitäkään hetkiä kun ei voi elää kuin kerran joten yritän ottaa tästä kaikesta kaiken mahdollisen irti.







____




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti