28.1.2019

Seitsemän vuoden sykli






Maanantai. Yksi asia johtaa toiseen ja niin päädyin lukemaan seitsemän vuoden syklistä. 
Mielenkiinnosta ajattelin käydä oman ikäluokkani syklin läpi 
muistelemalla vähän menneitä ja katsoa mitä muutoksia on tullut eteen ja mihin ollaan tultu.


Seitsemän vuoden syklistä lisää täällä, mistä tän pohjankin otin.
22–28 vuoden sykli – Rohkeutta rakastaa
Rohkeus
Tällä syklillä harjoittelet aidon ja rakastavan elämän oppeja ja otat rohkeasti vastuuta sanoistasi, teoistasi ja ajatuksistasi. Mielesi avautuu vastaanottamaan uutta ja luovut vanhasta – uskomuksista, ihmissuhteista ja peloista. Olet terveellä tavalla itserakas ja sitoudut oman elämäsi sankariksi. Parannat häpeää ja syyllisyyttä itsessäsi ja rakkauden tuomalla rohkeudella kaikki rajasi laajenevat. Uskallat nyt olla näkyvämpi, osallistuvampi ja rakastavampi.


22. vuosi Rakkaus ja pelko – pelkoja sitoutua itseensä ja toisiin

Vuosi 2013.
Asuin yhdessä silloisen poikaystävän kanssa, kävin töissä ja tienasin hyvin.
Tuhlasin rahaa ja ostin heti alkuvuodesta koiran joten kai se on merkinnyt jonkinlaista vakautta ja valmiutta sitoutua vaikka koiran ostaminen tuntui päähänpistolta, mitä en osannut ohittaa. 

Oon lentänyt tällöin viimeksi. 
Kööpenhaminaan, joka oli silloin kaikkien mielestä in (on kai vieläkin, muistelen kaupunkia lämmöllä) 
ja muistan leikanneeni mun tosi pitkän tukan ihan lyhyeksi. 

Olin tyytyväinen siihen hetkeen vaikka tajusin etten tuu pidemmän päälle 
saavuttamaan silloisessa työpaikassa sitä, mitä haluan ja mitä varten olen.

23. vuosi Rakkaus ja tunteet – kunnioitusta ja ymmärrystä

Kuten edeltävänä vuonna, myös vuosi 2014 oli täynnä hauskanpitoa.
Kaikki kaverit asui vielä Kouvolassa mutta vähitellen alkoi pakka hajoamaan.

Olin aina menossa vähän kuin olisin halunnut unohtaa asiat joihin en osannut vaikuttaa 
vaikka olisi varmaan pitänyt.

Loppuvuodesta muutin itsekseni asumaan ja se oli paras päätös pitkään aikaan vaikka 
jotkut asiat jäi silti mukaan roikkumaan. 

En osannut levätä enkä osannut kuunnella itseäni enkä käsitellä vanhoja virheitäni, jotka muistutteli itsestään toistuvasti.



"Kärsimme koska toivomme toisten rakastavan
 meitä kuvittelemallamme tavalla, eikä siten kuin
 rakkauden tulisi ilmetä - 
vapaana, hallitsemattomana, 
ohjaten meitä voimallaan ja estäen meitä pysähtymästä." 
Paulo Coelho, "Zahir" 

(julkaisu Facebookissa lokakuussa 2014)






24. vuosi Rakkaus ja käytäntö – epäitsekkyyttä ja avoimuutta

Allan oli muuttanut mun hyvän kaverin kämppikseksi ja ne järjesti alkuvuodesta tuparit, jonka illan päätteeksi se kertoi olleensa ihastunut muhun jo kauan. 

En osannut odottaa sitä yhtään vaikka mun reaktiosta päätellen se oli asia mikä sai tapahtua just silloin.

Ilmassa oli paljon jännitteitä, epämääräisyyksiä ja olin keskellä kaikkea osaamatta kuitenkaan reagoida asioihin fiksusti. 

Olin tosi itsekäs ja epävarma ja vedin ihan nollasta sataan pysähtymättä.

Kaikki ratkesi heti kesän alussa, kun osasin pistää pelin poikki mun vanhassa suhteessa 
mikä oli edennyt liian kauan vanhasta tottumuksesta sellaisella on/off-linjalla. 

Sen jälkeen uskalsin katsoa, mitä Allanilla oli annettavaa ja alettiin pyöriä tosi paljon yhdessä.
Mun oli silti hankalaa luottaa itseeni koska syytin itseäni oikeastaan kaikesta mielipahasta mitä olin jälkeeni jättänyt. 

Aloin vähitellen korjaamaan asioita.

Alkusyksystä hain Lahden kansanopistoon opiskelmaan valokuvausta ja irtisanouduin heti viikon sisällä mun neljä vuotta kestäneestä työsuhteesta. 

Alettiin virallisesti seurustella Allanin kanssa.


25. vuosi Rakkaus ja rakkaus – tasapainoa ja pysähtymistä


Opiskelua, uusia näkökulmia, uutta kaikki. 
Ulkona juokseminen  alkoi vähitellen vähentymään, kun opiskelijan kukkaron nyörit rupesi kiristymään. 
Vuosia jatkuvat säännölliset tulot teki tehtävänsä ja olin pian niin varaton kun opiskelija voi vaan olla. 
Allan auttoi mua maksamaan vuokrat.

Korjasin edelleen vanhoja virheitäni jotka jätti tosi vahvat jäljet muhun.
Etsittiin mulle ja Allanille yhteinen asunto ja muutettiin Lahden Paavolaan. 

Mulla on tosi lämmin olo, kun mietin niitä aikoja. 

Se todellakin oli sellaista pysähtymistä koska lukuvuoden jälkeen tajusin ettei mulla ole kiire minnekään.
Alettiin suunnitella perheen perustamista. 

Asiat eteni nopeasti ja olin raskaana.
Sitten me jo ajettiin muuttokuorman kanssa Tornioon.

Raskaus ja yksinäisyys siellä kaukana kaikesta oli tosi iso pommi mulle jota sain käsitellä..

..ja oon olosuhteiden pakosta joutunut kuuntelamaan itseäni.
Se oli välillä ihan kamalaa.


26. vuosi Rakkaus ja ymmärrys – elämän merkityksellisyyttä

Ava syntyi Kemissä huhtikuun alussa, kun ulkona oli vielä paljon lunta. 
Tutustuttiin rauhassa ja meillä kävi vieraita. 
Ajeltiin suht useasti myös etelään.

Opeteltiin olemaan vanhempia ja kaikki se sitoutuminen sai aikaan sen, että jouduin taas 
miettimään kuka olen mutta ihan uudesta näkökulmasta.

Sitä unohti itsensä niin herkästi ja muut asiat oli etusijalla pitkään.
Oma identiteetti oli niin hakusessa etten tiennyt miten päin olla.

Palattiin loppuvuodesta takaisin kotikonnuille ja se toi sellaista turvaa.


27. vuosi Rakkaus ja henkisyys – halua jakaa elämää ja saada lapsia

(outoa, että niin moni otsikko pitää paikkansa!!)

Olin raskaana melkein koko vuoden.
Vihdoin asiat on alkanut tasaantua.
Mentiin naimisiin, oli tosi kuuma ajanjakso.
Muutettiin meren äärelle mun hullun miehen ehdotuksesta.
Opin ehkä vihdoin olemaan armollinen itselleni. Tai kai se on joku kausittainen juttu.

Avattiin kolme uutta tiliä rahan säästämiseen, joiden päämäärät ovat yhteiset.
Se tuntuu tärkeältä. Mun ympärillä on tärkeitä asioita ja mulla on onnekas olo.

Tässä vaiheessa oon karsinut elämästä tosi paljon ja saanut tilalle enemmän, millä tuntuu olevan merkitystä.
Lisäksi voin huomata oman kasvun ja kehityksen ja mun pitäisi arvostaa sitä enemmän.


28. vuosi Rakkaus ja tietoisuus – kysymyksiä ja valintoja – mikä vielä estää minua rakastamasta?

Tammikuu on kestänyt ikuisuuden. Mielessä on liikaa asioita. Lapset kasvaa ja muuttuu.
Aloin suunnitella hääjuhlaa. Yritän ottaa asiat rennosti stressaantumatta turhasta.

Tää sykli tulee päättymään todennäköisesti kysymyksiin siitä, mitä teen kun lapset on valmiita päiväkotiin ja mun pitäisi taas keskittyä työntekoon. 
Oon oikeastaan ajatellut näitä juttuja ja paljon ja mietin kokoajan joten kai sekin selviää vielä. 

Tällä hetkellä lapset johdattelee elämässä eteenpäin ja jossain vaiheessa siihen tulee varmasti muutos. Tiedän, että seuraava sykli alkaa sieltä.



Tää on myös aina ja edelleen yhtä osuva:
"The more you know who you are, the less you let things upset you."
-Bob, Lost in Translation


_________


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti