13.2.2019


Me ollaan välillä niin luonnon armoilla täällä.

Syysmyrskyt kaatoi puita pihatielle ja nyt se sama tie on ollut niin jäässä, 
etten meinannut päästä sen varrella olevaa mäkeä ylös autolla.
Yksi päivä pääsin neljännellä yrittämällä, kun naapuri sattui kohdalle 
ja kertoi mitä mun kannattaa tehdä.
Olin jo lähdössä kotiin mutta pääsin sen miehen neuvomana mäen päälle.
Nauratti ja hymyilytti, täällä kun ihmiset tuntuu olevan niin rentoja ja kiireettömiä.



Luulen, että se on tän ympäristön ansiota.

Harvaan asuttu, hiljainen ja rauhallinen seutu.
Meri ja metsä.
Mitä muuta sitä ihminen tarvitsee, mietin usein.



On tilaa hengittää ja ajatella pää puhki.


Mutta mieli lepää ja kotiin on aina ihana tulla.