25.4.2019

Oon haaveillut oman yrityksen perustamisesta siitä asti, kun Ava oli mun mahassa.
Muistan miten muutama päivä ennen Avan syntymää sain jonkinlaisen 
ahaa-elämyksen, että joo 

lasten kanssa saan aikaan varmaan ihan mitä vaan
Tai lapsen (ei silloin ollut tietoakaan toisesta vauvasta).

Joku kesäprojektikin tuntuu alulta. 
Aloin vuodenvaihteessa suunnittelemaan koko hommaa enemmän ja tein värikokeiluja 
ja aloin keräilemään materiaaleja kasvivärjäykseen. 
Nyt suunnitelmat on jotenkin jäissä ja samalla alun innostus kukistettu. 
Hetki vie mukanaan ja elän nimenomaan tätä päivää.

Tää arki vie energiaa ihan pirusti enkä etene omissa jutuissani juurikaan, kun aina tulee joku keskeytys lasten toimesta. 
Kaikki on hidasta, kuten elämä tuntuu olevan muutenkin. 
Oon osannut taas nauttia siitä.

Joku varmaan ajattelee, että se miten asutaan ja eletään meinaisi sitä 
että on tosi paljon aikaa tehdä mutta kerta toisensa jälkeen totean ettei se ole niin.
Lapset on vielä niin pieniä ja Avakin tarvitsee ulkona jatkuvaa valvomista.
Toinen on siinä iässä, kun ei vielä osata istua ilman tukea, 
ei liikkua ja kaikki se pistää turhauttamaan joten ulkona oleminen on 
hyvin mielenkiintoista säätämistä jos meinaa pysyä samalla ton pari vuotiaan taaperon perässä.


Varasto pitäisi siivota, kukat istuttaa, koko piha haravoida ja sain vasta idean siirtää
lastenhuoneen meidän makuuhuoneeseen mikä on tarkoittanut usean päivän järjestelyä ja siivoamista. 
Sekin kaikki on edelleen kesken.

Ajankäyttö lasten kanssa on ihan toista ja omakotitalo pihansa kanssa vie aikaa.
Kokoajan on kädet täynnä pelkästään täällä kotona.


Ajatus omasta yrityksestä on ihana mutta koko homma tuntuu tosi tahmealta. 
En vaan tiedä mitä haluaisin tehdä työkseni ja tällainen suunnitelma tuntuu heikolla hetkellä lohduttavan. 


Mä myös mielelläni siivoilen kaappeja ja pistän pihaa kuntoon koska saan siitä niin paljon. 
Sain sen varmaan kuulostamaan siltä, että se on kamala vaiva. Päinvastoin.
Itseasiassa kukat, jotka meinaan istuttaa - tulee mun hääkimppuun 
joten nähtäväksi jää miten ne siitä sitten kasvaa.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti